Tausta ja tavoitteet

Läppäreiden tulon myötä sain mahdollisuuden suunnitella ja kokeilla uudenlaiset englannin kurssit ensimmäiselle vuosikurssille. Opiskelijat, joilla oli kiitettävä arvosana englannissa, saivat valita nämä kurssit tavallisten kurssien sijaan. Näin syntyi EXE-englannin ryhmä.

Kurssien tavoitteena oli opiskella englantia pelkästään englanniksi, käyttää tietotekniikkaa monipuolisesti hyödyksi, ja haastaa nämä jo taitavat englannin osaajat kehittämään kielitaitoaan aktiivisesti ja itsenäisesti. Suunnittelin kurssien aiheet A-englannin opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Emme käyttäneet oppikirjaa, vaan materiaalina oli esim. nettiartikkeleita, videoita tai novelleja, ja kukin opiskelija loi oman nettibloginsa kirjoittamisen harjoitteluun. Aloitimme 21 oppilaan ryhmällä, jossa olivat mukana ensimmäisellä kurssilla myös koulumme viisi kolmen kuukauden Comenius-vaihtaria Espanjasta. Kolmannella kurssilla oli mukana vielä 13 opiskelijaa.

Blogien luominen

Annoin opiskelijoiden itse valita mieluisan blogipalvelun. Noin puolet valitsi Googlen Bloggerin, toinen puoli WordPress-blogin. Koska kurssien opiskelijoilla oli kiitettävät englannin perustiedot, uskalsin heiltä kysyttyäni tehdä kaikista blogeista julkisia, sillä kiitettävien opiskelijoiden oletan pystyvän kommunikoimaan englanniksi vaikka koko maailmalle. Itse olin luonut yhteisen blogin, jonka sivupalkkiin opiskelijoiden blogit linkitettiin. Yhteinen blogi oli ikään kuin virtuaalinen luokkahuoneemme, jonka kautta sai helposti materiaalia jakoon, ohjeet annettua, kurssisuunnitelman päivitettyä reaaliaikaisesti sekä vaikkapa teetettyä pieniä kyselyitä. Blogi on siitä näppärä, että uusin asia on siinä aina ensimmäisenä näkyvillä, mikä helpottaa navigointia ja tiedon löytämistä. Käytin yhteistä blogia myös tietoisesti blogityöskentelyn mallintamiseen opiskelijoille. Kirjoitin itse kaikista aiheista omat juttuni, joissa pyrin antamaan virikkeitä, laajentamaan aihepiirien sanastoa ja antamaan esimerkkejä hyperlinkkien, kuvien ja videoiden käytöstä. Joskus opiskelijat myös kyselivät asioita yhteisen blogin kommenteissa. Yhteisen blogin lisäksi loin wiki-sivuston, jonne keräsin pikku hiljaa pysyvämpia ohjeita ja linkkejä myös muilla englannin kursseilla käytettäväksi.

Olin aika hermostunut näkemään miten opiskelijat suoriutuisivat blogin luomisesta itsekseen. Esittelin asiaa hieman tunnilla, laitoin sitten ohjeet blogiin, ja opiskelijoiden tehtävänä oli luoda blogi kotona ja lähettää minulle linkki sähköpostiin. Mutta ei huolta, kaikki onnistuivat blogin luomisessa loistavasti. Joitakin pieniä kysymyksiä jäi vain seuraavalle tunnille. Oli hauska nähdä miten pian opiskelijat alkoivat ”sisustaa” blogistaan omaa oppimisympäristöään ja kuinka erilaisia niistä loppujen lopuksi tuli!

Mitä opittiin?

Blogityöskentely opiskelijoiden kanssa oli minullekin uutta, joten ensimmäisellä kurssilla lankesin tyypilliseen opettajasyndroomaan – pyrin ohjaaman blogikirjoitukset liian tarkasti, jolloin niistä tuli aika samanlaisia. Tavoitteena oli kuitenkin saada aikaan keskustelua blogikirjoituksia kommentoimalla, joten oli syytä miettiä miten kukin opiskelija saisi oman äänensä paremmin kuuluviin kuitenkaan unohtamatta kunkin kurssin opetussuunnitelman aiheita. Vähitellen muutin tehtäviä yhä avoimemmiksi, jolloin kirjoituksista tuli huomattavasti vaihtelevampia, ja keskusteluakin syntyi enemmän. Keskustelun sujumiseen vaikutti suuresti myös se, että sen opettelu vaatii oman aikansa. Kolmannella kurssilla opiskelijoiden tehtävä oli kirjoittaa joka viikko lyhyt katsaus jostakin koulunkäyntiin liittyvästä aiheesta, jolloin saimme luettavaksemme todella mielenkiintoisia ja erilaisia postauksia, esim. ilmaisen kouluruoan etuoikeudesta Suomessa, opettajien objektiivisuudesta arvoioinnissa, uusista oppimisympäristöistä, oppikirjattomasta opiskelusta tai kevätväsymyksestä.Tällöin toteutui vasta mielestäni bloggauksen idea – kunkin opiskelijan omien ajatusten ilmaisu ja niistä keskustelu. Jokaisella kurssilla opiskelijoilla oli tietenkin myös mahdollisuus kirjoittaa blogiinsa niin paljon kuin halusivat, ja valita itseä kiinnostavat aiheet. Valitettavasti tämänkaltaiseen omaehtoiseen kirjoittamiseen tarttuivat vain harvat, mikä ei ehkä kuitenkaan ole yllättävää kiireisessä lukiossa.

Opiskelijoilla oli aina mahdollisuus lähettää ensimmäisiä versioita minulle kommentoitavaksi, ja vasta sen jälkeen ”kirjoittaa ne puhtaaksi” blogiinsa. Mielestäni tämä on erittäin hyvä tapa kehittää omaa ilmaisuaan vieraalla kielellä. Opettajat näkevät yleensä todella paljon vaivaa opiskelijoiden tuotosten korjaamisessa, mutta opiskelijat eivät juurikaan katso näitä korjauksia jälkeenpäin. Huomasin, että usealle bloggaavalle opiskelijalle oli todella tärkeää saada palautetta ja korjailla mahdollisia kielivirheitä ennen kuin muut pääsivät lukemaan heidän juttujaan. Tyypillisesti tytöt olivat innokkaampia pyytämään palautetta etukäteen. Poikien kanssa sitten editoimme kirjoituksia yhdessä tunnilla. Kokeilimme myös vertaispalautetta, eli että kaverit antoivat palautetta ensimmäisistä versioista. Sitä pitää kuitenkin harjoitella todella paljon, sillä opiskelijoiden palaute on muuten todella niukkaa ja pintapuolista.

Vuoden mittaan kaikkien opiskelijoiden kirjoittaminen edistyi, ja joidenkin todella huomattavasti. He tottuivat hyvin pian korrektin yleiskielen käyttöön (tekstarikieltä ei siis hyväksytty!) Lisäksi kaikki oppivat perusasiat kuvien tekijänoikeuksista sekä netiketistä. Ja kommentoimisesta tuli luonnollinen osa bloggaamista, ja välillä saatiin aikaiseksi ihan oikeita keskusteluketjuja. Itse kommentoin jokaista opiskelijoiden postausta, eikä se suinkaan ollut mikään rutiininomainen työtehtävä vaan mieluisa mahdollisuus ottaa osaa opiskelijoiden keskusteluihin. Bloggauksen kiistämättömiä hyötyjä tavanomaiseen harjoitusaineiden kirjoittamiseen on se, että kirjoitukset suunnataan oikealle yleisölle eikä vain opettajalle, jolloin omien ajatusten ilmaisemiseen paneudutaan eri lailla.  Lisäksi kommentointi vaatii oikeasti toisten tekstien lukemista ajatuksella sekä positiivisen mielenkiinnon osoittamisen opettelua. Kaiken kaikkiaan kommunikaatiosta tulee autenttisempaa.

Olivatko nämä englannin kurssit sitten pelkkää yksinäistä näpyttelyä ja läppäriruudun tuijottelua? Ei suinkaan! Bloggauksen opiskelijat hoitivat pääsääntöisesti kotona. Joskus käytimme siihen ja kommentointiin aikaa myös oppitunneilla, jolloin minulla oli mahdollisuus kierrellä auttamassa opiskelijoiden kirjoittaessa. Oppitunnit kuitenkin käytettiin suullisen kielitaidon vahventamiseen, ryhmätöihin ja niiden esitysten laatimiseen, tai mielenkiintoisten artikkelien tai novellien lukemiseen ja niistä keskustelemiseen. Sanastoa myös laajennettiin oppitunneilla ja rakenneasioita selviteltiin ja harjoiteltiin tarpeen mukaan.

Kahden ensimmäisen kurssin palautteet olivat positiivisia, vaikka oppikirjan puuttuminen oli aluksi hermostuttavaa  varsinkin tunnollisille tytöille. Joillekin opiskelijoille tämänkaltainen työskentely ei kuitenkaan sopinut, sillä heillä ei keskittyminen ja pitkäjänteisyys riittänyt oman blogin systemaattiseen ylläpitoon. Tai ehkä ongelmana oli motivaation puute. Nämä opiskelijat siirtyivät vuoden mittaan tavallisiin ryhmiin.

Yksi ryhmän opiskelija oli viimeisen kurssin Comenius-vaihdossa Espanjassa. Blogityöskentelyn myötä hänen oli helppo suorittaa kurssia etänä, ja me muut saimme luettavaksemme mielenkiintoisia asioita espanjalaisesta koulusta ja elämästä.

Entä jatkossa?

Toivon, että nämä opiskelijat pitävät englannin bloginsa hengissä koko lukion ajan, vaikka tämä ryhmämme oli kasassa vain ensimmäisen lukuvuoden. Sinne he voisivat kerätä kaikki englannin tuotoksensa, ja saada mahtavan portfolion taitojensa kehittymisestä. Toivottavasti saamme uuden bloggaavan ykkösten ryhmän kasaan myös ensi lukuvuonna! Toisaalta bloggaus sopisi mielestäni erittäin hyvin eriyttämiseen millä tahansa englannin kurssilla. Halukkailla voisi olla mahdollisuus suorittaa tiettyjä osia englannin kursseista blogin muodossa koko lukion ajan.

Tavoitteenani on vielä lisätä bloggauksen autenttisuutta tuomalla mukaan kansainvälistä ulottuvuutta Yritimme jo tänä vuonna herätellä yhteistyötä yhden bloggaavan australialaisen poikakoulun kanssa, mutta emme valitettavasti saaneet sieltä vastakommentteja. Lisäksi olisi mielenkiintoista saada opiskelijat myös tuottamaan multimedia-esityksiä blogeihinsa pelkkien kirjoitusten lisäksi. Sitäkin kokeilimme iPad-filmien muodossa, mutta havaitsimme, että aikaa ei ollut riittävästi kunnolliseen editointiin ja filmien koostamiseen. Tässä joitakin haasteita jatkoon.

KÄYKÄÄHÄN KURKKAAMASSA BLOGEJAMME!